Vanhat naiset

Eilinen matkani alkoi paluuna vanhaan työyhteisööni. Kuinka se nostattikaan mieleeni puolalaisen Todeusz Rozenwiczin runon säkeitä:

”Vanhat naiset ovat tuhoutumattomia,

he hymyilevät lempeästi.

Jumala kuolee.

Vanhat naiset nousevat niin kuin joka päivä

aamun sarastaessa ostavat

leipää, viiniä, kalaa.

Sivilisaatio kuolee.

Vanhat naiset nousevat aamun sarastaessa

avaavat ikkunat,

siivoavat roskat.

Ihminen kuolee.

Vanhat naiset pesevät ruumiit.

Istuttavat kukkia haudoille.”