Puolalainen runoilija Tadeusz Rozewicz jatkaa runossaan:
ryppyisistä naisista
motkottavista mummoista
he uskovat ikuiseen elämään
he ovat maan suola
puun kuori
he ovat eläinten nöyrät silmät
he näkevät pelkuruuden ja sankaruuden
suuruuden ja pienuuden
oikeissa suhteissa
arkipäivän vaatimuksiin…”
Lohduttavaa, että joku pitää meistä…
näkee sen kokemuksen ja hiljaisen tiedon, joka meihin kätkeytyy…
sen, jonka avulla niin usein voimme asettaa asiat oikeisiin suhteisiinsa…
Tänään istuin seitsemän tuntia kokouksissa.
Nyt yritän laittaa sen kaiken oikeisiin suhteisiinsa ja uskoa ikuiseen elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti