SYYLLINEN! SYYLLINEN!

Minä, kypsässä keski-iässä oleva nainen olen yksi heistä ”kännykkälakia” liikenteessä rikkovista.
Hands freetä pitäisi käyttää – tiedetään. Mutta kun se on niin hankala tai sitä ei ole ollenkaan. YLE Uuutisten 10.7.2007 www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=liikenne&osannimi=liikenneuutisia&jutunid=8835
mukaan vuonna 2003, heti ”kännykkälainsäädännön” voimaantulon jälkeen ilman hands freetä autoilevia kännykkään puhujia oli vain kolme prosenttia. (Minä en ilmeisesti ole noissa laskuissa mukana). Vuosina 2004 ja 2005 näitä lainrikkojia oli jo kuusi prosenttia. (Edelleenkään en ole noissa tilastoissa mukana.)

Tämän aamuisessa Hesarissa ja sen verkkosivuilla http://www.hs.fi/kaupunki/ kerrotaan, kuinka yksinomaan Helsingissä kärähti lähes 200 autoilijaa maanantaina pidetyssä kännykkäratsiassa. (Vieläkään en ole tuossa luvussa mukana.)

Mutta ei viene kauaakaan, kun käry käy omalla kohdalla. Onneksi noilla Hesarin verkkosivuilla oli päivän kysymyksenä: ”Rikotko kännykkäkieltoa ajaessasi?” Kävin vastaamassa ja olo helpottui kummasti, kun totesin, että en ole yksin. Meitä lainrikkojia näytti jo tunti sitten olevan yli 60 prosenttia.

Vinkuja, pirtelö, lusmuilija vai joku muu?

Onneksi olkoon kaikki tänään lomalta töihin palanneet. Minun on vielä viikko siedettävä tätä tuskaa, kuinka oikeaoppisesti viimeiset lomapäiväni käyttäisin. Edes yöt eivät enää anna rauhaa.

Omatunto kolkuttaa. Joko nyt olisi opeteltava menemään ajoissa nukkumaan ja heräämään ennen puolta päivää? Joko nyt pitäisi palauttaa mieleen erilaiset salasanat ja koodit? Joko nyt pitäisi siirtyä prosenttipitoisista nesteistä kraanaveteen? Joko nyt pitäisi varmuuden vuoksi käydä työpöydän ääressä papereita hypistelemässä?

Tässä tuskassa yritin löytää verkosta viisaita neuvoja ja ohjeita viimeisiin lomapäiviin. Aamulehden verkkosivuilla, www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/38887.shtml, törmäsin juttuun: Palaa tänään töihin – tai naura ja palaa. Jutun innoittaman lisäsin tänne blogiini uuden jutun, kyselyn. Olisipa todella hienoa, jos sinne tulisi joku vastaus.

Kuva

Äsken lisäsin ihka ensimmäisen kuvan tänne blogiini.
Se on ihan oma ottamani. Vähän noitten värien kanssa pelleilin.
Että minä olen hyvä!
Hyvä minä!

Alanyysi

Ajattelin, että jo tässä blogihistoriani vaiheessa on hyvä tehdä analyysi, tai kuten eräs tuttavani sanoo – alanyysi – nettipäiväkirjastani (tai mikä se nyt sitten onkaan).

Jotta siitä ei tulisi pelkästään itseanalyysi, niin toivoisin, että sain siihen edes jonkun ulkopuolisenkin näkökulman.

Eli olen pohtinut seuraavaa kysymystä yleisesti ja omalla kohdallani erityisesti: Mikä saa yli viisikymppisen naisen tekemään oman blogin? Kuinka yleisiä omat blogisivut ovat 50 - 60 –vuotiaitten naisten keskuudessa?

Omalla kohdallani olen lisäksi pohtinut blogisivuni ulkoasun valintaa, eli tällä hetkellä lähinnä tätä väriä – miksi juuri ruskea?

Kuinkahan syvälle tässä alanyysissä joutuukaan, kun jo nämä ensi askeleet näin askarruttavat?

Yön yli nukuttuani

Yön yli nukuttuani on vielä edelliseen viestiini liittyen todettava, että on se niin väärin, että vain Espalla tai ylipäätään vain Helsingissä haisee. Kyllä siitä rahan hajusta voisi nauttia muuallakin Suomessa.

P.S. Sinulle Vicki li oikein hyvää kesälomaa. Kertonet jossain välissä omista hajuhavainnoistasi.

Se on raha, kun haisee

Tämän kesän hajuja olemme saaneet seurata Hesarin sivuilta kuin parastakin salapoliisikertomusta.

Tiistain 24.7. uutisoinnin mukaan syylliseksi osoittautui kuin osoittautuikin kirva, tuo pienen pieni vihreä mesikasteen levittäjä. Uskokoon ken haluaa. Ympäristökeskuksen kokeessa oli liotettu lehmuksen lehdistä kirvojen eritettä, mesikastetta ja sekoitettu sitä Esplanadin kivituhkaan. Sitten mössön oli annettu hautua viikonlopun yli. Ja johan oli löyhkä syntynyt.

Minä olen sitä mieltä, että se on raha, kun haisee. Näin pruukattiin sanoa ennen vanhaan selluloosatehtaiden liepeillä. Nyt raha haisee Esplanadilla, jossa kuumana kesäpäivänä kakssataset ja viissataset hankaa hikisissä pestaskuissa luottokortteja vastaan.

Jätetään kirvat ja lehmukset rauhaan ja nautitaan rahanhajusta.

Syyttömänä tuomittu

Minulla on yksi työkaveri, joka taas eilen sai tuntea nahoissaan mitä on olla syyllinen.

Syyllisyydentunto on seurannut häntä vuosikymmenet vuodesta toiseen. Jos hän joskus on yrittänyt karistaa sen harteiltaan, niin viimeistään heinäkuussa on joku siitä muistuttanut.

Nyt hän vihdoinkin saanee karistaa tuon syyllisyyden harteiltaan. Hesarin (24.7.07) Tiede & Luonto sivuilla todistetaan, että Jaakko tuo syyllisistä syyllisin ei päässyt edes kymmenen syyllisimmän joukkoon.

Varsinaiset Kylmä-Kallet, kylmän kiven viskaajat löytyvät ihan muualta. Jos ja kun syyllistä etsitään, niin katseitten on syytä kääntyä Toimin, Inton ja Päiviön puoleen. Vähintään mulkoilevia silmäyksiä voi luoda myös Joeliin, Ullaan ja Ahtiin.

Joten viimeistään nyt ystäväni Jaakko ja kaikki muutkin Jaakot hänen kerallaan voisivat vakavasti harkita vahingonkorvausvaateita kaikista niistä kylmistä kivistä = katseista, joita heidän niskaansa on vuosien varrella heitetty. On se niin väärin, että ensin hutkitaan ennen kuin tutkitaan.